Lukumatkoja kauas ja lähelle

Blogissa esitellyt kirjat ja maat

Blogissa esitellyt kirjat ja maat
Klikkaamalla karttamerkkiä saat suoran linkin kyseistä maata käsittelevään blogitekstiin. Pääset tutustumaan tarkemmin valitsemasi alueen kirjoihin zoomaamalla karttaa +-merkillä ja liikkumalla kartalla hiirellä sen vasenta nappia pohjassa pitäen. Kirjoista on myös maanosittain ja maittain järjestetty lista.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Yhdysvallat (Alaska) - Eowyn Ivey: Lumilapsi

Herkkä taiteilija, jonka sydäntä hallitsee lapsettomuuden tuska. Kömpelösti tunteitaan ilmaiseva mutta sitäkin hellemmin rakastava maanviljelijä. Satuolennolta vaikuttava lapsi, joka ilmestyy metsästä ja katoaa aina uudelleen.

Lumilapsi on kirja elämän suurista suruista ja pienistä iloista. Tarinan pohjavire on murheellinen, mutta päähenkilöiden kokemat onnen hetket ovat niin mukaansatempaavia, että lukukokemus oli silti valoisa. Kirja sai minut miettimään, voiko pienistä arkisista ilonaiheista koitua yhteensä niin paljon onnea, että se painaa elämän onnellisuuden vaa'assa yhtä paljon tai jopa enemmän kuin yksi suuri suru.

Alaskan luonto on kirjassa niin merkittävässä roolissa, että sen voisi laskea yhdeksi päähenkilöistä. Metsä, joki, kesän yöttömät yöt ja ennen kaikkea talven lumi heräävät Lumilapsessa eloon. Joen jää päättää, saako sillä kulkeva elää, vai hukkuuko hän hyiseen veteen. Metsässä voi olla kuin kotonaan ja kokea suurta rauhaa, mutta yhtäkkiä se voi muuttuakin hengenvaaralliseksi viholliseksi, joka eksyttää ja uhkaa palelluttaa kuoliaaksi. Metsä voi antaa hirven, jonka ansiosta ruokaa riittää kevääseen, tai tuoda eteen karhun, jonka kohtaamisen jälkeen elämä ei enää ole entisellään.

Lumitytöllä on lemmikkinä puolikesy kettu.
Metsä ja lumi antavat kirjan päähenkilöille Mabelille ja Jackille myös ihmeellisimmän mahdollisen lahjan: lapsettoman pariskunnan elämään ilmestyy eräänä päivänä lapsi, Lumityttö Faina. Onko tyttö lumikeiju, metsänhenki, lumesta ja jäästä syntynyt? Vai sittenkin lihaa ja verta, aito ja todellinen? Vai ehkä sittenkin molempia? Vastaus riippuu kenties siitä, missä määrin lukija on valmis uskomaan maagiseen.

Ystävyys ja rakkaus ovat kumpikin Lumilapsessa olennaisia teemoja. Mabel ja Jack yrittävät aluksi elää uudistilallaan täysin eristyksissä, mutta arjen pienet onnenhetket lisääntyvät kummasti sen jälkeen, kun he päästävät elämäänsä ystäviä. Ja ennen pitkää eteen tulee vaikeuksia, joista voi selvitä vain ystävien avulla.

Kymmeniä vuosia yhdessä eläneiden Mabelin ja Jackin rakkautta Ivey kuvaa taitavasti. On asioita, joita on vaikea antaa anteeksi itselle tai toiselle. On asioita, jotka koettiin yhdessä mutta silti kumpikin yksin ja yksinäisenä. Toisaalta on kuitenkin hellyyttä, välittämistä, suojelunhalua, toinen toiseensa tukeutumista. Pakahduttavien onnen hetkien jakamista.

Tämä rakkaustarina ei lopu siihen, että rakastavaiset saavat toisensa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Mabelin ja Jackin rakkaus on sellaista kuin oikeassa elämässä: sellaista, jossa kaksi ihmistä rakastaa toistaan kaikesta huolimatta.

Lumilapsi on taianomainen, kaunis tarina. Suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat lukiessaan uskoa satuihin.


Kiinnostuin kirjasta alun perin Lillin kirjataivaan kirjoituksen perusteella.

Eowyn Ivey: Lumilapsi (Bazar 2013)
Alkuteos The Snow Child ilmestyi 2012.

10 kommenttia:

  1. Ihana kettukuva:) Kiva, että luit Lumilapsen. Itse haikailen sen tunnelman perään vieläkin. Selvästi pitäisi lukea satuja useamminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Keksin kuvaidean vasta myöhään illalla, ja minulla oli suuria vaikeuksia saada kuvaan sellaiset värit, että lumi näytti valkoiselta eikä keltaiselta ja kettu punaiselta eikä harmaalta. Harmitti aika paljon, etten tullut ajatelleeksi kuvaa jo päivällä, jolloin oli ihan auringonpaiste. Mutta kun kuva lopulta onnistui, ajattelin, että hämärtyvät reunat sopivat Alaskan talven tunnelmaan.

      Lumilapsi oli ihana lukea juuri nyt, kun ulkonakin on lunta ja pakkasta.

      Joissain Isabel Allenden kirjoissa ja muissa eteläamerikkalaisissa maagisen realismin kirjoissa on samaa satumaisuutta, josta itse olen pitänyt aivan valtavasti.

      Poista
  2. Minunkin mielestäni tämä oli surusta huolimatta valoisa kirja. Sellainen aikuisten satu, joka omalla tavallaan lohduttaakin. Pidin kirjasta oikeastaan ihan ihmeellisen paljon (koska en usein lue näin "helppoja" lukuromaaneja), tässä on siis jotain taikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, että kommentin julkaiseminen ja vastaaminen viivästyivät näin paljon. Lähdin yllättäen työmatkalle Ukrainaan tekemään uutisia mielenosoituksista ja olen viime päivinä tehnyt töitä lähes koko hereilläoloaikani. Työni ei yleensä ole näin erikoista :)

      Olen samaa mieltä, että kirjassa oli jotain taianomaista. Se ei ole ihan niin helppo kuin miltä se pintapuolisesti vaikuttaa - tai ainakaan niin yksinkertainen.

      Poista
  3. Oi, tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta, tykkään saduista! Pakko laittaa "lue tulevaisuudessa" -listalle.

    By the way... oletko jo päättänyt mitä luet Pohjois-Koreasta? Olen lukenut muutaman maata käsittelevän kirjan ja ne kaikki ovat olleet faktapohjaisia kertomuksia, perustuen sieltä paenneiden elämäntarinoihin. Onkohan maasta kirjoitettu jotain järkevää / hyvää fiktiivistä teosta, mikä ei keskittyisi kuvailemaan vankileirien kauhuja? En halua vähätellä niitäkään kertomuksia, mutta tällainen ajatus pulpahti päähäni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sama kokemus, että Pohjois-Koreasta julkaistaan suomeksi pääasiassa paenneiden elämänkertoihin pohjautuvia kirjoja. Minulla on lainassa työkavereilta kaksikin Pohjois-Korea-kirjaa odottamassa lukemista. Toinen kuuluu noiden kirjojen joukkoon, joista puhut. Se on Suljettu maa ja siinä on nimenomaan paenneiden tositarinoita. Toinen on erilainen. Sen nimi on Sirkus Pjonjang, ja se on fiktio ulkomaisesta sirkusseurueesta, joka tekee kiertueen Pohjois-Koreaan. En vielä osaa yhtään arvioida, millainen se on, mutta se on ainakin varmasti erilainen. Toisaalta siinä voi tavallisten ihmisten arki jäädä aika kaukaiseksi.

      Poista
    2. Sirkus Pjongjangista en ollut kuullutkaan. Tsekkasin sen kirjaston sivuilta ja näyttää olevan faktajuttu sekin kahden suomalaisen taikurin (Juha Kurvinen, Jori A. Kopponen) reissusta. Vai puhummeko nyt samasta kirjasta? Samaan kategoriaan menisi sitten Caroline Salzingerin Terveisiä pahan akselilta, mikä käsittelee toki muitakin valtioita. Se kirja on varmaan jo sinulle tuttu.

      Kirjaston haku asiasanalla Pohjois-Korea ja luokituksella kaunokirjallisuus antoi nolla tulosta. :(

      Poista
    3. Samasta kirjasta puhutaan; en ole vielä ehtinyt itse perehtyä siihen, ja olin saanut työkaverin puheista virheellisen käsityksen, että kyse oli fiktiosta.

      Tosi outoa, ettei kukaan tee fiktiota Pohjois-Koreasta. Ehkä pitäisi itse kirjoittaa sinne sijoittuva kirja :)

      Poista
    4. Huhuilin äsken Twitterissä Pohjois-Korean perään ja Kirsin kirjanurkka vinkkasi Adam Johnssonin The Orphan Master's Son -kirjan. Viime vuoden Pulitzer -voittaja. Sen siitä saa kun tekee haun pelkästään suomeksi...

      Luen mielelläni myös sinun kirjasi! ;)

      Poista
    5. Kiva, että jaoit vinkin eteenpäin. Kerro sitten, millainen se oli. Itse en vielä osaa sanoa Sirkus Pjonjangista mitään, mutta kirjoitan siitä tänne ennen pitkää.

      Poista

Gadgetissa oli virhe

Näin pitkälle tavoite on edennyt

Svalbard Spain United States of America Antarctica South Georgia Falkland Islands Bolivia Peru Ecuador Colombia Venezuela Guyana Suriname French Guiana Brazil Paraguay Uruguay Argentina Chile Greenland Canada United States of America United States of America Israel Jordan Cyprus Qatar United Arab Emirates Oman Yemen Saudia Arabia Iraq Afghanistan Turkmenistan Iran Syria Singapore China Mongolia Papua New Guinea Brunei Indonesia Malaysia Malaysia Tiawan Philippines Vietnam Cambodia Laos Thailand Burma Bangladesh Sri Lanka India Bhutan Nepal Pakistan Afghanistan Turkmenistan Tajikistan Kyrgyzstan Uzbekistan Japan North Korea South Korea Russia Kazakhstan Russia Montenegro Portugal Azerbaijan Armenia Georgia Ukraine Moldova Belarus Romania Bulgaria Macedonia Serbia Bosonia & Herzegovina Turkey Greece Albania Croatia Hungary Slovakia Slovenia Malta Spain Portugal Spain France Italy Italy Austria Switzerland Belgium France Ireland United Kingdom Norway Sweden Finland Estonia Latvia Lithuania Russia Poland Czech Republic Germany Denmark The Netherlands Iceland El Salvador Guatemala Panama Costa Rica Nicaragua Honduras Belize Mexico Trinidad & Tobago Puerto Rico Dominican Republic Haiti Jamaica The Bahamas Cuba Vanuatu Australia Solomon Islands Fiji New Caledonia New Zealand Eritrea Ethiopia Djibouti Somalia Kenya Uganda Tanzania Rwanda Burundi Madagascar Namibia Botswana South Africa Lesotho Swaziland Zimbabwe Mozambique Malawi Zambia Angola Democratic Repbulic of Congo Republic of Congo Gabon Equatorial Guinea Central African Republic Cameroon Nigeria Togo Ghana Burkina Fassu Cote d'Ivoire Liberia Sierra Leone Guinea Guinea Bissau The Gambia Senegal Mali Mauritania Niger Western Sahara Sudan Chad Egypt Libya Tunisia Morocco Algeria
Map Legend: 18%, 49 of 263 Territories
 Uusin maa 
 Muut lukemalla valloitetut maat 


AfghanistanAlbaniaArgentinaAustraliaBotswanaBrazilBhutanCanadaCambodiaSri LankaCongo, Republic of theChinaChileEgyptEl SalvadorFranceGhanaGermanyIndiaClipperton IslandIranItalyCote d'IvoireJamaicaKorea, NorthChristmas IslandMaldivesMexicoNigeriaNew ZealandPeruPakistanRomaniaRwandaSenegalSomaliaSpainSwedenSyriaSwitzerlandThailandTurkeyUgandaUnited KingdomUkraineUnited StatesVietnamSwazilandZimbabwe

Näistä maista kertovia kirjoja blogissani on jo käsitelty.